Vikat viikot ekassa (ihanassa, mahtavassa, rakkaassa) perheessä!

Perhettä vaihdoin viime sunnuntaina, eli toissa päivänä. Tunnelma oli tosi haikee muutto hetkellä, ja on kyllä vieläkin. Ekasta perheestä tuli mulle tosi tärkee ja kyyneleet ei oo ollu kaukana tässä viime päivinä! Onneks ei kuitenkaa oo hyvästeistä kyse vaan oon aina tervettullut niille, yöksikin, ja ehkä mennään keväällä jonnekki pikku matkallekkin :) !
Uusi perhe vaikuttaa oikein mukavalle, tähän kuuluu äiti, isä, pikkusisko (4-vuotias, yliaktiivinen, söpö ja riehakas :D) ja kaksi koiraa! Tää kämppä sijaitsee aika lailla keskustassa, Sakuragichossa, ja kunnon hienosto alueelle. Eli koko kerrostalo piha-alue aidattu, löytyy kaiken maailman koiran trimmaus huoneet sun muut tästä rakennuksesta yms! Itse huoneisto on kuitenki aika pieni niinku yleensäkki japanissa kodit. Eka pelästyin vähän mun huonetta koska tää on iha yli pieni, ja täynnä tytön leluja ja vaatteita yms! Eli ei pahemmin mun kamoille tilaa ja tyttö ravaa täällä kokoajan leikkimässä/riehumassa :D mut söpö se on silti! Aamusin vaa vähän hankalaa vaihtaa vaatteita ku pikkusisko juoksee sisään ulos sisään ulos ja huoneen ovea ei koskaan sulje...Mut joo varmasti totun tähänki perheeseen :) äiti on oikeen mukava ja isä kans. Ja näähän siis omistaa kiinalaisen ravintolan China townissa!! Jeii! Mut nyt palaan vikoihin viikkoihin ekassa perheessä.

Eli about kolme viikkoa sitten mulla oli se mun koulun festivaali ja cheerleading- esitys! Mul ei oikee oo kuvia siitä koska kuvaus oli aika lailla kielletty... ja nää oli kans tosi terkkoja chher asujen kaa, eli ne sai vaihtaa vast iha hetki ennen esitystä ja päälle piti laittaa huppari ja kollari housut jotka sitte lavan reunalla riisuttiin...että aika tarkkaa menoa :D Mutta esitys meni hyvin ainaki kaikki kehu mun vetoa kovasti, kaverit, koutsit ja joukkoetoverit, eli oon happy! :)) Nyt ollu treeneissä vähn tylsempää ku ei mulla oikee mitää treenattavaa, nii teen sit vaan yksinäni lihaskuntoo ja venyttelyy ku muut tekee stuntteja. Mut ainaki mul on kunto ja notkeus kehittyny!!

Täs nyt kuiteski kuva cheer-asusta :) joukkoeen nimen suttasin ihan vaa varmuuden vuoksi!

Bunkasain (koulu festivaali) jälkeisenä lauantaina tapasin sitten Maikaa ja Wakanaa, joiden kanssa olin kuukausi sitten aquariumissa, ja mentiin eka italialaiseen ravintolaan syömää super hyvää sapuskaa ja sitten Maikan kotiin leipomaan!! Oon jostain syystä innostunu tääl leipomisesta!!

 Ravintola namii! Söin kermaista lohipastaa ja jaettiin vielä pizza keskenämme, ku pizzat tääl jostain syystä kalliita!

 Maika ja Wakana leipo sika hyvän amerikkalaisen juustokakun!!!

 Ja mulle lankesi korvapuustien teko...

Ei ehkä ihan oikeaoppista...

 Ei taaskaan onnistunu niin hyvin ku olisin toivonu!! :( mut kaikki tykkäs kyllä!! Ja osaan Maikan äiti teki sitruuna-sokeri kuorrutuksen! Sopi yllättävän hyvin!

Haha ei näytä oikeelle :DD mut Maikan isä vei noita jopa bisnes kokoukseen amerikkalaiselle työpartnerilleen!!
Maikan koti oli tosi hieno, iso omakotitalo jossa kaiken maailman soitin huoneet sun muut! Maikan perhe on siis asunu 6 vuotta Amerikassa, eli kaikki osaavat engalntia hyvin. Tulin tosi hyvin toimeen koko perheen kanssa ja ens kerralla meenki sitte sinne yöksi! Ehkä joululomalla :) ainaki toivon!
Tässä myös vähän kuvia joita Maika napsi musta :3

Sitten oli taas perus koulu viikko, ei sen kummempia, yks terveustarkastus oli jossa vähän ihmettelin et miks tyttökouluun palkattu keski-ikäsiä mieslääkäreitä. Ja tein myös yks päivä ittelleni banaani kuorinnan kasvoille ja vartalolle, suosittelen! Yks murskattu banaani ja sokeria muutama lusikallinen, tuli iha varsinki kasvoista super sileäksi :) Ja kävin myös shoppaamassa talvitakin, jonka löysin -50% alennuksesta!! Voi sitä ilon hetkeä! Hankin siis lämpimän talvitakin n. 25 eurolla :).

Sitten oli taas vuorossa leipomista! Tällä kertaa leivoin rotex kaverini Sawan kanssa :). Mä tein keksejä (joita tuliki semmonen määrä että kannoin niitä kouluun kamusille koko seuraavan viikon) ja Maika teki mun uutta lempparia eli omena-bataatti piirakan!!

 Piirakka näkyy yläreunassa, valmiit keksit oikealla ja taikina vasemmalla! :3

Minä ja Sawa! Laatu super huono anteeksi :/
Sunnuntaina lepäilin vaa ja hengailin perheen kaa, huonetta koitin myös siistiä muuttoa varten. Seuraava viikko olikin sitte vika viikko siinä perheessä ja jotenki en voinu vielä uskoo et kohta muutan. Viikko meni hurjaa vauhtia, ja kohta olikin jo vikan viikonlopun aika. Perjantaina mun ihanaakin ihanampi host mama vei mut hierontaan, joka oli taas aivan ihana! Rentouduin täysin! Kotiin päästyämme kaikki me hieronnasta tulleet; minä, sisko ja äiti nukahdettiin olohuoneen lattialle tyynyjen ja vilttien sekaan jalat kotatsun sisään :3. Kotatsu on paras keksintö ikinä, en oikee osaa selittää eli googlatkaa ihmeessä!!!! Mut joo oli hauska herätä siihen ku isä tuli kotiin ja repes täysin ku löys meijät olohuoneen lattialta :D.

Lauantaina oli super ihana päivä! Herättiin aikasin (8) ja lähdettiin maman kaa IKEAAN! Ah se kodin tunne ja korvapuustien tuoksu! Olin iha innoissani ja olisin halunnut ostaa koko ruoka osaston tyhjäksi! Mutta mukaan tarttu sitte vaan piparkakkutaikinaa, pakaste korvapuusteja, joulu juomaa (en oikee tiiä mitä se on, ku kaikki glögit oli alkoholillisii nii en kehdannu ostaa), pipari muotteja ja pähkinä pipareita! Host äiti osti myös pussillisen ikean nakkisämpylöitä joita kotona sitte ahmittiin oikee kunnolla :D.
Kotiin saavuttuamme mentiin sitte yläkerran mummolle teelle ku se kovasti oli mua sinne kutsunu. Oli mukavaa ja viivyttiinkin siellä jopa kaksi tuntia! Ruokaa tarjottiin ihan liikaa, mutta kaikki kuitenkin syötiin kiltisti :D teetäkin juotiin 5 kuppia! Jäi kuitesi tosi hyvä mieli vierailusta, sulonen mummo:).

Illalla mun vanhemmat sitte piti mulle läksiäis juhlat!! Vieraita oli 12-14 ja ruokaa oli hurjat määrät! Harmi vaa että mun ja maman vatsat nii täynnnä ettei pahemmin pystytty enää syömään :( mutta oli sika kivaa silti ja jäi taas ihana muisto tästä perheestä ja perhe tutuista!! Kiitos ihanalle perheelle!

Ruokaaa!! 

 Rakkaimpani <3

 Siellä ne paistuu :3

 Ja ruokaa tosiaan riitti!

Siinä osavieraista ja host äiti :)

Perhe potretti jee!! :3 Thank you so so so much family Mori!!

Suomen ja Japanin eroja, mun kokemusten perusteella!

Hello, oon taas ollu vähän laiska tän blogin kanssa, mutta ku ei vaan aika riitä! Tänään olikin cheerleading esitys johon ollaan harjoiteltu ihan sikana, mutta siitä myöhemmin. Tänään nimittäin haluan kertoa vähän enemmän asioista jotka mua täällä on kuammstuttanu, tai muuten vaa erillaisia ku suomessa.

 Ja tietty ekana tärkein (ei ny ehkä ihan) RUOKA
Ruoka tääl on yleensä tosi maittavaa! Japanilaisethan syövät riisiä joka ruokailulla aamusta iltaan, mutta mä en kyllä aamupalaks pysty riisiä syömään. Eli mun aamupala on vaa perinteisesti paahtoleipää, muromysliä ja jugurttia, ja nykyään myös lähes joka aamu kahvi. Mun perheen vanhemmat syö aamiaiseksi riisiä ja kalaa ja nattoa. Natto on semmonen ruoka tääll' jota en vaan pysty syömää!! Pelkkä se haju saa mut voimaan pahoin, ja natton koostumuskaan ei houkuttele

Houkutteleeko? http://www.sakura-hostel.co.jp/blog/2011/10/j.html , tuolta osotteesta kopioin tän kuvan ja sieltä löytyy kans selitys tarkemmin et mitä natto on :D Mutta joo natto on super terveellistä kyllä!

 Lounas syödän sitte arkisin aina koulussa ja se on aina äidin tekemä lounasboksi! Arvostan niin paljon sitä et mun äiti herää jo joskus kuudelta kokkailemaan tota mulle! Ja no välillä siellä on jtn josta en niin paljon tykkää, mutta yleensä kaikki menee :) toisaalt se on vähä surullista et se ruoka on kylmää:( välillä spesiaali päivinä saatan saada lounasboksissa kuumaa currya ja riisiä, mutta yleensä kylmää riisiä, lihaa ja vihanneksia.

Illallinen syödään sitte siinä 7-9 illalla, ja aina maittavaa! :) ja ruokaa on aina tosi paljon! Vaik ois nuudelii tai pastaa nii aina on kans riisiä. Ja välillä on sekä perunaa, nuudelia että riisiä! Ja keittokin on melkeen joka illallisen kera, eli nälkäsenä täällä ei joudu elämään.

Mun perhehän ei tosiaan oo mikään kova makean ystävä, mutta ne on opettanukki mut nauttimaan japanilaisista ei niin makeista herkuista. Aluks en iha ymmärtäny makeeta paputahnaa tai mitä liä jota nää tunkee joka herkkuun melkeen, mutta nykyään oon siitäki oppini nauttimaan :).

Täällä aikuiset juo tosi paljon olutta! Ei silleen, että tulisivat humalaan, mutta munki host isä juo päivittäin ja äitikin melkeen. Ja toinen yllättäv juttu oli se, että täällä saa polttaa ravintoloissa. En oikeen tykkää siitä:/ varsinkin jos on joku pienempi katukuppila niin niissä saattaa lähes jokainen ruokailija polttaa, joten ilma ei oo se mikään raikkain. Mun host perhe ei kuitenkaan polta, onneksi.

Syöminen on myös tosi äänekästä! Varsinki mun host isän:DD mutta se on täällä kohteliasta, ainaki ruoka maistuu!

PUHUMINEN
Japani on puhuttuna tosi yksinkertanen kieli! Taivutuksia ei oo melkeen yhtään, ei ees monikkoa! Ongemia opsikeluun siis tuo kirjoitus... Mutta kieltä tuntuu semi helpolta puhua kun ei tarvitse hirveesti miettä mitään taivutuksia. Toisaalta kun puhutaan erillaisten taravoiden/ihmisten/asioiden määristä jokainen tarvitsee melkeen oman sanansa.. eli täällä ei sanota silleen, että yksi kannu, kaksi ihmistä yms. vaan jokaiselle on oma lukumääränsä, jotka pitää vaan opetella ulkoa! Toinen hankala asia tässä kielessä on ihmisten puhuttelu, koska jokaiselle lauseelle löytyy eri arvoisia sanontoja, esim miten puhuttelet kavereita tai tuntemattomia, mutta onneks vaihtarina multa ei vaadita tän asian suhteen täydellisyyttä. Välillä tää kielen yksinkertaisuus taas on hankalaa, koska ekanakin täällä ei periaatteessa ole SINÄ sanaa, vaan niitä on monia eriarvoisille henkilöille, mutta periaatteessa sinä-sanaa pyrittään välttämään. Myös minä-sana on hankala, koska kuulema jos toistaa minä-sanaa puhe kuulostaa lapselliselta, niinpä japanilaiset käyttävät omaa nimeään toisinaan itsestään puhuessa. Minä voisin esim sanoa: ''Anni tahtoo vettä kiitos'', tai ''Annilla oli tänään kiva päivä''. Omaan korvaan tommonen kuulostaa oudolta, mutta kyllä sihenkin on alkanut tottumaan vaikka en kyllä itse vielä niin puhukkaan... Ja myös toistapuhutellessa (sinä-sanan puutteen takia) usein käytetään nimeä! Paljon useimmin kun suomessa! Esim.: '' haluaako Anni vettä?.
Suomalaiselle japanin ääntäminen on onneksi aika helppoa, ja juuri tässä viimelauantaina sainkin palautetta, että äännän parhaiten kaikista meistä kahdeksasta vaihtarista!! Sanavarastoni ei kuitenkaan ole suurin, ja tällä hetkellä se tuntuu tärkeimmältä joten en jaksa liiaksi innostua ääntämis kehuista, mutta kyllähän ne piristi! :)

KOULU
Koulu, koulu, koulu..... Täysin erillaista kun suomessa!! Sääntöjä riitttää joka asiaan, ei meikkiä, koulupuvun helmaa ei saa kääriä ja paita napitettava ylös asti, ei kynsilakkaa, ei saa tuoda herkkuja tai sarjakuvia kouluun, ei puhelimia.... lista vaan jatkuu! Jotkut säännöt tuntuu välillä tosi tarppeetomilta, mutta eipä tässä voi oikeen valittaa! Viime viikollakin meillä esim tarkistettiin jokaisen kynnet ettei oo kunsilakkaa ja etti oo liian pitkät! Siis ei saa olla ees läpinäkyvääkynsilakkaa.

Koulupäivät on myös järkyttävän pitkiä! Ja kokovuoden sama lukkari. Joka aamu koululle viimeistään 8.20 (yleensä oppilaat tulee jo aikasemmin ja harvoin kukaan myöhästyy). Joka aamu meillä on jumalanpalvelus koulussa, kaksi kertaa viikossa se on salissa, mutta muuten omassa luokassa. Ja salissa se saattaa välillä kestää lähes tunnin! On se välillä vähän rankkaa seistä siellä joku 45 min tajuamatta puheista mitään.. Sitten meillä on oppitunteja, jotka kyllä on ihana lyhyitä, 50 min!! Ja noin kello 12 on lounas. Sitten päivä jatkuu taas normisti ja lopulta koulupäättyy 15.20 paitsi keskiviikkosin 16.30. Mutta harvat kuitenkaan lähtee koulunlopputtua kotiiin, melkeen kaikki on jossan kubissa, ja vaikka ei olisikaan jäädään silti hengaamaan koulle! Ei suomessa oppilaat jää huvin vuoks koulun jälkee koululle hengaa :D Mutta täällä se onkin vähän eri asia, koska koulusta pitää mennä suoraan kotiin, eikä saa edes kaupassa käydä! Koulupukusia nurisa saatetaan vahtia hyvinkin tarkkaan. Mutta taas kiitän sitä, että olen vaihtari, koska mä saan tietenkin mennä miten haluun koulunjälkeen, ja oon saanu jopa erikois luvan vaihtaa vaatteet koulunjälkee jos tarvetta! Koska koulupuku ei tosiaan oo se kaunein asu...

Luulin ennen tänne tuloa, että japanilaiset on tosi kilttejä ja hiljaisia oppilaita, opettajia kyllä täällä arvostetaan, mutta harvoin on luokassa hiljaista!! Joka tunti ainakin 3 oppilasta nukkuu, ja monet höpöttää keskenään, opettajat ei ees aina yritä pitää kuria. Tunnit muutenkin on aika erillaisia, monisteita jaetaan tooooosi paljon!! Joka enkun tunti (joita meillä on päivittäin) jaetaan ainakin 3 monistetta. Matikassa oon jo tippunut täysin kärryiltä, kun laskut tosi erillaisia kun suomessa, ja laskintahan ei saa käyttää. Onneks mun ei tarvitse tehä kokeita. Enkku on kummallista, täällä ei opiskella semmosta käytännöllistä jokapäivän sanastoa, vaan enemmänkin pyritään opiskelemaan mahdollisimman hankalia sanoja ulkoa. Eli oppilaiden enkun taidot ei oo mitenkään hirveen hyvä, mutta toisaalta ainakin mä opin japaninkieltä nopeammin kun sitä on pakko käyttää. 

JOUKKOLIIKENNE
Aamu junat ja metrot on ihan kauheita!! Oon onneks oppinu jo menee vaunuihin jotka ei oo niiiiiin täynnä, mutta silti on aika rankkaa seistä 30 minuuttia tungoksessa. Mähän oon kanssa junaan mentäessä kokenu sen että asemantyöntekijät tulee työntämään ihmiset sinne sisään! Ja joka aamu kun juna saapuu laiturille niin sitä lasia vasten on painautunu monia kasvoja.. ihan kamalaa:D Japanissahan myös varoitellaan kovasti pervoista.. mutta ite en oo joutunu uhriksi! OOn varmaa pelottava ku oon niin pitkä :D ja välillä tosiaan meen vain naisille tarkoitettuun vaunuun. Jotkut miehet myös lukevat junassa pornahtavaa mangaa ilman mitään häpeää...
Joukkoliikenee on myös tosikallista!! Asun suunnilleen japanin kalleimmalla metrolinjalla, joka trakottaa sitä, että pääsen paljon halvemmalla Tokioon, kun omaan kouluuni. Onneks rotaryt maksaa.. koska tosiaan mun koulumatka on yhteen suuntaan melkeen 5 euroa! Joka on mun mielestä ihan järkyttävän paljon! Ja esim jos meen yhen pysäkin välin, jonka myös kävelee nopeasti, tulee hinnaksi melkeen 2 euroa.
Toisaalta joukkoliikenne on nopeeta ja suhtkoht helppoa, metroja ja junia menee noin 6 minuutin välein ja vaihdot on usein helppoja. Kaikki asemat on täynnä kylttejä myös englanniksi mikä helpottaa sioita entisestään! Toisaalta metro- ja junalinjoita täällä on tosi paljon ja välillä on hankalaa löytää se oikea, mutta kylttien ja auttavaisten ihmisten avulla aina selviää :).

HINNAT 
On vaikea vertailla hintoja suomeen, koska en voi sanoa, että japani olisi kalliimpi tai halvempi maa. Ruoka on yleensä halvempaa kun suomessa, täällä voi syödä lounaan alle kolmella eurolla, mutta hedelmät ja marjat on tosi kalliita!! Hedelmien kallus harmittaa mua :( tai esim jos suomesta ostaa omenan niin eihän se oo kuin ehkä 40 centtiä, täällä hinta on ainakin euron!
Kosmetiikka taasen on mun mielestä kalliimpaa, shamppoot ja meikit on tosi kalliita! Ja esim ripsari jota käytin suomessa on täällä kalliimpi ja myös puolet pienempi! Toisaalta 100 yenin (70 centtiä) kaupasta saa kyllä kosmetiikkaa, mutta en tosiaa luota siihen :D.
Vaateet, vaatteita täältä löytyy tosi halvalla!! Joka toisaalta on huonojuttu koska sillon ajattelee, että voi ostaa paljon ja hupsista kohta sitä rahaa onkin mennyt vaikka kuinka paljon.. mutta siis oon ostanu esim ison lämpimän neuleen 3 eurolla, kaksi hametta 5 eurolla, kaksi paitaa 3 eurolla yms. Eli halpaa on! Mutta se riippuu ihan tosi paljon kaupasta! Käyn vähän tommosissa, ei ehk niin suosituissa ja laadukkaissa kaupoissa, kun taas japanilaiset usein arvostaa hyvää laatua ja silloin hintakin on tosi kova! Mutta esim converset on täällä vähän päälle 30 euroa, kun suomessa ne on jtn 75e.

PUKEUTUMINEN
Tyylejä täältä löytyy aika lailla laidasta laitaan, mutta mun tyyli on tosi erillainen täällä kun monien muiden! Esim nahka tai farkkutakkeja näkee harvoin kellään, ja hameita käytetään paljon enemmän kun pillifarkkuja. Pääsääntöisesti tytöt pukeutuu täällä tosi tyttömäisesti, paljon värikkäitä värejä, röyhelöitä, kuvioita ja hameita! Tuubitoppeja kukaan ei käytä, ja rintavaon esittelyä katsotaan muutenkin tosi pahasti, hameen helma saa kuitenkin olla kuinka lyhyt haluaa, pikkareita täällä vilkkuu päivittäin. Täällä hetkellä tällä on kovassa muodissa nämä kaksi vaatetyyliä:

 Mun mielestä ihan hauskan näkösiä, mutta mulla ei salee pokkaa käyttää :D

Tätä kukka kuosia on kaikkialla!! Hameissa, neuleissa, mekoissa, paidoissa, sukissa... kaikessa!

Tytöt myös meikkaa täällä aika erillailla kun suomessa, esim. täällä mikillä haetaan lapsenomaisia piirteitä. Usein silmät meikataan puppyeyeksi (suomessa suositaan cat-rajauksia), eli siis rajaukset vedetään alaspäin jolloin silmät näytää vähän surullisilta, ja poskipuna levitetään suoraan silmien alle ja tosi vahvasti, myös kulmakarvat ovat usein tasapaksut ja tuuheat! Kaikki nää meikkityylit ei aina mulle avaudu, mutta täällä on kylllä tosi kauniita naisia!

IHMISET
Ihmiset on yleensä tosi avuliaita, kohteliaita ja ujoja. Toisaalta kun japanilaiseen tutustuu paremmin, niin yleensä ujouden alta paljastuu todella räiskyvä luonne :D. Toisaalta pari juttua mua on tällä ottanu päähän, ekanakin harvoin ihmiset tarjoavat penkkiä vanhoille ihmisille! Se on aina minä joka ekana ponkasee ylös, ja jos oon jo valmiina seisomassa niin kukaan ei yleensä nouse seisomaan vaikka vaunu olisi täynnä vanhoja ihmisiä. Eniten järkytyin kerran, kun sokea vanha mies joutui seisomaan 30 minuutin matkan! Ja viime viikolla koulusta tullessani, edessäni oleva istuma paikka vapautui, olin juuri tarjoamassa sitä mummolle joka seisoi lähelläni, kun noin 13 vuotias tyttö ryntäsi kaukaa paikalle istumaan, ja rupesi mässyttämään karkkia ja kuuntelemaan musiikkia. Mummo parka jöi seuraavalla pysäkillä pois ja meni heti istumaan aseman penkille, jäi nimittäin odottamaan seuraavaa junaa jos joku sieltä tarjoisi paikkaa paralle. Välillä mua tosiaan ärsyttää tää tämmönen! Ja oon jo monta kertaa miettiny, että pitäiskö mun sanoo jotain ihmisille, mutta se ois varmaan ihan todella täykeää, ja en ees osaisi sanoa japaniksi. Myös aina kun annan penkkini jollekkin, niin kiitosten määrä on suunnaton! Olen saanut karkkejakin lahjaksi, ja usein koko loppu matkan saan kuunnella kiitoksia ja vastailla kumarteluihin :D.
Toinen juttu on se, että tosiaan japani ei ole tasa-arvoinen maa, ja en nyt sinänsä ole saanut mitään ihan töykeää kohtelua, mutta yhdessä vaiheessa pistikyllä vihakis, se miten jotkut pojat täällä puhuu tytöille, ilman mitään arvostusta! Mutta onneksi olen tyttö joka uskaltaa sanoa, että hei mullehan ei puhuta noin, ja tilanne on rauhoittunut! Joten ei hätää :D.
 Muuten ihmiset ovat olleet tosi ihania!! Mun perhe on loistava, kaverit ihania ja välittäväisiä! Ja joka päivä saan koulussa uusia kavereita kun joku uusi tuttava uskaltaa tulla puhumaan :) myös nytkun osaan jonkun verran japania niin kavereita tulee sieltä sun täältä! :)

 Ja tässä ainoat kuvat jota oon viimesen kahen viikon sisällä mun kameralla ottanu...

 Poikakoululaiset... niitä jouduin kouluttaa.

Mulla olis listassa vielä muutakin, mutta en nyt vaan jaksa kirjottaa :( heräsin aamulla 5.40... Mutta ehkä jatkan jossain postauksessa :) ensi postaus tulee ehkä olemaan cheer esityksestä ja muista lähipäivien jutusita :)